Aamupalan jälkeen lähdimme ensimmäistä kertaa omatoimisesti koululle Zvolenin busseja käyttäen. Pienen epäröinnin jälkeen valitsimme oikean linjan ja pääsimme perille ongelmitta.
Olimme paikalla hieman ajoissa, joten odottaessamme otimme valokuvia porukastamme koulun pääovien edessä.
Eipä aikaakaan kun lähdimme kohti päivämme ensimmäistä etappia, Mintalin ikkunatehdasta, jossa pääsimme tutustumaan ikkunankarmien ja isompienkin ikkunaelementtien valmistukseen.
Heti aulaan päästyämme kiinnitimme huomiomme kahteen oveen, joissa oli erikoiset koriste raidat. Yläkertaan mennessämme kävelimme tammirappusia pitkin neuvottelutilaan tutustumaan näytekappaleisiin ja yrityksen omistaja herra Mintal kertoi meille yrityksen vaiheista ja tuotteista. Tämän jälkeen jalkauduimme yrityksen varasto- ja tuotantotiloihin, näitä meille esitteli tehtaan tuotantopäällikkö. Pääsimme näkemään tuotanto-, pintakäsittely- ja kasaustilat. Meihin teki varsinkin vaikutuksen slovakialaisten ikkunoiden tapa aueta pitkittäissuunnassa. Kierroksen jälkeen kokoonnuimme yhteiskuvaan yrityksen edustalle, tämän jälkeen nousimme bussiin ja matkamme jatkui kohti seuraavaa kohdetta.
Saavuimme Banska Bystricáan hieman etuajassa, joten meillä oli aikaa silmäillä kaupunkia. Kiertelimme aukioita ja muistomerkkejä sekä nautiskelimme jäätelöstä auringonpaisteessa. Kävimme muun muassa tutustumassa toisen maailmansodan aikaisiin sotakoneisiin, sekä juutalaisvainoista muistuttaviin monumentteihin.
 |
| Banska Bystricán aukio. |
Tämän jälkeen lähdimme kaikki kohti varsinaista tutustumiskohdettamme Úl'uvia, jossa valmistetaan ja opetetaan Slovakialaista perinnekäsityötä sekä soitinvalmistusta.
Perillä meitä odotti perinnekeskuksen työntekijät, jotka opastivat meitä heidän tiloissaan, sekä kertoivat Slovakialaisen käsityökulttuurin historiasta. Meille esiteltiin esimerkiksi Slovakialaista pitsin nypläystä, upeita savitöitä, rautalankateoksia sekä pieniä, upeita käsin tehtyjä puutöitä. Puutöitä oli aika isoja ja pieniä, ja niihin oli käsin kaiverrettuja hienoja kuvioita.
Käyntimme kruunasi paikallisen valmistajamestarin Michal Fil'on tiivis luento Slovakialaisen perinnesoittimen, fujaran, valmistuksesta, historiasta ja soittamisesta. Fil'o myös soitti ja lauloi meille kansanlauluja. Esitys oli aidon riemukas ja koskettava.
Ùl'uvissa vaalitaan käsityöperinteitä, joten moderneja työkaluja ei käytetä, vaan taltat, käsiporat ja hiomapaperit ovat koko prosessin ajan käytössä. Fujara on pitkä, huilumainen soitin jota soitetaan suukappaleeseen puhaltamalla eri voimakkuuksin sekä näppäilemällä kolmea varteen kaiverrettua ääniaukkoa. Fujaran ääni on vaikuttava, jotain poikkihuilun ja australialaisen didgeridoon väliltä, ja soittimen sävelkorkeuden määrittää sen koko. Koko ryhmä pääsi myös auttamaan yhden fujaran valmistamisessa sekä halutessaan soittamaan sitä. Soittamisen suhteen yleisön naiset olivat huomattavasti rohkeampia kuin herrasväki ja meiltä sujuikin äänen tuottaminen yllättävän hyvin!
Huiluttelun jälkeen suuntasimme koululle syömään ja ruoka maittoi vallan mainiosti pitkän aamun jälkeen. Koululta suuntasimme kolmanteen ja viimeiseen vierailukohteeseemme, joka oli Kronospan-levytehdas. Kronospan valmistaa puupohjaista levytavaraa, Zvolenin tehtaalla valmistuksessa on massiivipuisia levyjä sekä lastulevyä. Ensin Kronospanilla puimme turvaliivit niskaan ja seurasimme opastamme suuren tehdashalliin jossa valmistetaan massiivipuisia levyjä.
Tehdas oli moderni ja pitkälle automatisoitu. Halli oli tuotetun tavaran määrään nähden suhteellisen pieni sillä koneet eivät olleet kovinkaan suuria eikä niitä ollut kauhean suurta määrää. Oli melko uskomatonta kuinka nopeasti, helposti ja vaivattomasti koneet lähes itsekseen pienistä puupalikoista valmistivat isoja siistejä liimalevyjä. Varaston puolella ehkäpä kaikkien hämmästykseksi oli aivan törkeän uhkarohkea ja hurjan taitava trukkikuski joka kiisi ympäri varastoa.
Seuraavaksi vaihdoimme opasta ja siirryimme tehdasalueen toiselle puolelle jossa oli lastulevyn valmistuksen alkupiste. Ulkona josta aloitimme kierroksemme oli tosi kuuma ja pölyä oli ilmassa suuri määrä. Kävelimme suurien hakekasojen välistä hallille jonka sisällä oli suuri hakkuri joka kolmella suurella terällä silppuaa kasoittain puutavaraa. Seurasimme opastamme tuontantolinjaa pitkin ja hän kertoi meille sen toiminnasta. Pian saavuimme hyvin kuumaan hallinosaan (joka muistutti melkein saunaa) jossa valmistettiin urea-formaldehydiliimaa. Siitä eteenpäin linja jatkui eteenpäin suurena prässinä joka yhtenä "väkivaltaisena" prosessina puristi purun ja lastut ja sen sellaiset liiman kanssa yhdeksi levyksi. Kyseisen prässin luona oli myöskin aikamoinen katku johtuen luultavasti liiman ja kovan lämpötilan yhteistyöstä. seuraavassa hallissa valmiit levyt kulkeutuivat suurin kuljettimiin jotka muistuttivat siipiratasaluksien siipirattaita. Näitten kuljettimien toiselta puolelta aukeni jokseenkin kunnioitusta herättävän kokoinen varastohalli ja hallin takaa vielä ainakin yksi vielä suurempi varastohalli. Hallia edetessämme löysimme vielä valtaisan automaattisen laminaattiprässin. Oli hyvinkin huvittavaa kuinka pieneksi tunsi itsensä valtavien levypinojen keskellä, levyistä pisimmät olivat yli viisi metriä pitkiä ja niitäkin oli tuhansia ja tuhansia varastossa. Kaiken kaikkiaan reissu jättiläiskoneiden valtakuntaan sekä koko päivä ylipäätään oli ollut hyvin antoisa monella tapaa vierailuittemme osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti