Koululla menimme pukkariin vaihtamaan työvaatteet päälle ja menimme tutustumaan koulun oppilaaseen Adamiin joka ohjasi meitä työsalissa ja toimi meille tulkkina, koska opettaja Holec ei puhunut englantia.
Aluksi menimme penkkisaliin katsomaan piirustuksia jakkaraa varten ja tutkimaan malli jakkaraa. Siinä Holecia odotellessa Jere kertoi suomen koulutusjärjestelmästä Adamille ja puhuimme niitä näitä kunnes Holec tuli paikalle.
Jokainen otti muutaman kuusi lankun pätkän ja siirryimme työsalin puolelle. Aloitimme oikohöyläämällä lankut, siinä samalla opettelimme käyttämään työntökapulaa oikohöylällä ja höylän jarrua koska poljin oli siinä jalan ulottuvilla ja se oli niin herkkä että kone meinasi aina sammua jos jalka hipaisikin jarrupolkimeen.
Onnistunutta oikohöyläystä seurasi tasohöyläys, joka olikin hieman isompi kone. Holec ja Adam neuvoivat miten kone käynnistyy ja korkeudensäädöt jne. Yritimme saada selville että paljonko tasohöylällä voi ottaa kerralla mutta emme ikinä saaneet sitä selville, mutta paljon otimme kerralla. Mikäänhän ei voi mennä kuin elokuvissa sillä työsalissa oli niin huono imujärjestelmä että tasohöylä meni aina tukkoon ja muutenkin heitti purua ulos koneesta. Jouduimme aina välillä putsaamaan höylän erillisellä imurilla siten pystyimme höyläämään kaikki lankut.
Menimme halkaisuhommiin sirkkelille johon jouduimme vaihtamaan heti terän mutta muuten kaikki sujui ongelmitta. Ohkaiset kapulat viimeistelimme tasohöylällä sirkkelin jäljiltä ja leveämmät viimeistelimme oikohöylällä joka kummastutti meitä hieman.
Siirryimme taas sirkkelille jolla rupesimme pätkimään lankkuja oikean mittaisiksi. Ongelmia oli taas hieman kielen kanssa kun Holec yritti kertoa meille jotain mutta selvisimme kuitenkin ihan kunnialla. Sahailimme palikoita vuorotellen jotta jokainen pääsisi tekemään jotain.
Sitten alkoi pieni siivoaminen ja laitoimme palikat muutamaan nippuun ja puristimella kiinni pöytään jotta eivät vääntyilisi. Tämän jälkeen päivämme oli täynnä joten lähdimme jonottamaan ruokailuun jossa olikin hiukan pitkät jonot. Onneksemme Adam näki että jonotimme ruokalaan ja tuli sanomaan että suomalaisille on pöytä katettu eli peremmälle vain. Kukin söi enemmän tai vähemmän ja kaksi reipasta Eemeli ja Jere lähti syötyään kävelemään hotellille.
Jeren kanssa suunnittelimme matkalla että voisimme tehdä retken Banska Bystricaan kahdestaan. Hotellille päästyämme kysyimme respasta bussiaikatauluja sinne ja takaisin. Kysyimme myös Mikalta reissuumme luvan ja saimme juuri oikean vastauksen joten lähdimme kohti Zvolenin bussiasemaa. Löysimme oikean bussin ja hienoja maisemia katsellessa pääsimme perille nopeasti. Suuntasimme ensin Europa shopping centteriin joka oli todella iso kauppakeskus.
Kiertelimme ja kaartelimme sielä eri kauppoja. meillä menikin sielä melkein koko aika eli emme paljon muualle ehtineet. Kun olimme lähdössä ostarilta huomasimme että siihen aukeaa jokin vaateliike jota jäimme sitten kiertelemään. Saimme -30% alennuslappuset joten tulihan sieltä osteltua kaiken näköistä.
Meillä oli vielä hetki aikaa joten menimme Banska Bystrican aukiolle katsomaan Army shop liikettä. Katselimme ensin että sielä olisi kuulapyssyjä myynnissä koska hinnat oli niin alhaisia mutta sitten myyjä antoi Jerelle käteen aidon Uzin, jolloin huomasimme että aseet ei ehkä kuitenkaan ole kuulapyssyjä.
Hetken katselun jälkeen lähdimme linja-autolla takaisin Zvoleniin. Hotellille päästyämme Jere lähti tekemään jotain paperi töitä ja Eemeli jäi pelaamaan korttia Konstan ja Joonaksen kanssa. Ilta meni nopeasti korttia pelaillen mutta syömäänkin piti lähteä joten menimme kolmistaan Knarriin pitsalle/hampurilaiselle. Syötyämme menimme hotellille oleskelemaan vielä hetkeksi ja sitten alkoi silmät menemään kiinni joten menimme nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti