Ei nää puhukkaan englantia

Perjantaina heräsimme aamu varhain herätyskellojemme soittoon. Taas oli valmistauduttava uuteen päivään ja uusiin haasteisiin koulussa. Maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla koulua kohti. Lukujärjestykseen oli merkitty täysi päivä työpajalla, joten olimme hieman jännittyneitä. Aloimme heti aamusta rassaamaan puuta. Opettajamme oli helpottanut urakkaamme säätämällä työstökoneisiin oikeat asetteet. Opetus sujui jouhevasti kielimuurista huolimatta. Puualan opiskelija Adam tulkkasi oppitunteja erittäin sujuvasti, mikä helpotti työskentelyä. 

Saimme päivän aikana tehtyä jakkaroiden jalkoihin muodon, sekä kannen reiät ja pyöristykset valmiiksi.

Osa meistä pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan kuviosahaa sekä yläjyrsintä. Se oli helppoa ja kivaa puuhaa, mutta laitteet painoivat aika paljon.

Päivä kului sutjakkaasti, sillä koko ajan oli tekemistä emmekä kerenneet tylsistymään. Ruoaksi meille tarjoiltiin pannukakkuja kermavaahdolla ja banaanilla tai vaihtoehtoisesti risottoa ketshubilla. Henni sai salaattia. Oli myös omenaa ja tofenaa. Kauniissa vartaassa olivat.

Päivän päätyttyä Jere ja Eemeli matkasivat tulkkimme Adamin kyydissä Banska Bystricaan, jonne loputkin ryhmästämme suuntasi paria tuntia myöhemmin. Bussilla mentiin. Kun kaikki olivat perillä suuntasimme etsimään ruokaa, luonnollisesti. Kun olimme saaneet vatsamme täyteen (paitsi Henni), erkanimme pienempiin ryhmiin tutkimaan suuren suurta kauppakeskusta ja tekemään ihania löytöjä.

Mukaan tarttui muun muassa kenkiä, tuliaisia sekä vaatteita. Keli oli vallan ihastuttava koko päivän ajan ja vielä illallakin kiertelimme kaupunkia t-paidoissamme.

Hämärä laskeutui ja lähdimme matkustamaan takaisin Zvolenia kohti.

Banska Bystricassa jouduimme jonkin sortin cruising-ruuhkaan johon bussikuskimme kyllästyi oikein olan takaa, ja päätti heittää kapealla kadunpätkällä U-käännöksen. Sepäs vasta oli jotakin. Bussin tultua Zvoleniin kävelimme takaisin hotellille ja jakauduimme omiin huoneisiimme. Iltapisujen ja -kisujen jälkeen kävimme tyytyväisinä tutimaan. Päivä oli ollut pitkä. Pär pär.