Roadtrip

Sunnuntaiaamuna heräsimme tavalliseen tapaan aamupalalle, mutta tänään oli tapahtunut jotain kummallista sillä Konsta ja Joonas olivat siellä ennen muuta porukkaa. Aamupalan jälkeen pakkasimme vielä viimeiset tavarat, joita uskoimme tarvitsevamme päivän aikana. Respan vieressä meitä odotti kahdeksalle hengelle rekisteröity Volkswagen Caravelle, jolla lähtisimme koko päiväksi roadtripille.











Kun muut nousivat autoon, Mika ja Jere lähtivät hakemaan vielä navigaattoria autovuokraamosta, jotta löytäisimme varmasti kaikkiin kohteisiimme.
Matkaan päästyämme suuntasimme mukavan näköistä pikkutietä Banska Belaan, missä kävelimme hienoja holvitettuja portaita pitkin kauniisen kirkkoon.

Banska Belasta suuntasimme auton nokan kohti Banska Stavnican kylässä sijaitsevaa Horaý Kostolin kirkkoa, joka sijaitsi aivan hillittömän kukkulan päällä.







Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme talsimaan kohti kirkkoa. Marianne ja Henni jäivät tekemään aurinkotervehdyksiä yhden kummun päälle jonka halki kirkolle vievä polku meni, sillä välin kun muut kiipesivät kirkonmäelle. Aluksi matka vaikutti melko helpolta, mutta äkkiä ainakin allekirjoittaneelle selvisi, että siitä tulisi rankka urheilusuoritus. Lopulta huipulle päästiin ja totesimme kaikki, että se oli vaivan arvoista, maisemat olivat henkeäsalpaavan upeita.


Huipulta kuvat räpsittyämme lähdimme kävelemään varovasti huipulta alaspäin jyrkkää alamäkeä. Autolle päästyämme jatkoimme matkaa upeita pikkuteitä pitkin kohti Bojnicen linnaa.
Vaikka matkan maisemat olivat sanoinkuvaamattomia, niin ei Bojnicen linna jäänyt niiden varjoon.

Melkein täysin ehjänä säilynyt linna jossa olivat mukana kaikki keskiaikaisen yhteisön tarvitsemat rakennukset: hevostallit, taverna, vartiotornit ja parakit. Vanhat puolustuksetkin olivat vielä kasassa muurien ja vallihaudan muodossa.



Vallihaudan vesissä uiskentelivat pikkukalojen lisäksi muutama 5-kiloinen ja yksi joutsen. Erinäisiä tunteita joukossamme herätti yksinäinen turkoosin värinen Crocs-kenkä, joka virui vallihaudan veden juurella ja mahdollinen tarina sen takana.





Matkaan tarttui Bojnicesta muutama matkamuisto ja ne mukana Caravelimme lähti purhjehtimaan pitkin seuraavia maanteitä kohti Oravský Podzámokia.
Kun olimme Orava-linnan juurella, lähdimme kävelemään kivitietä pitkin linnan pihalle.

Linna sijaitsi suht' korkean kukkulan päällä, mutta kävely ylös ei kestänyt kuin noin viisi minuuttia. Linnan pihalla huomasimme, että linna oli suljettu.. Jäimme kuitenkin siihen pihalle ottamaan muutamat kuvat, jonka jälkeen käpyttelimme takaisin autollemme.
Orava-linnan jälkeen menimme Kalameny-nimisen kylän läpi katsomaan vuoren sisältä pulppuavaa mineraalivesilähdettä.

Korkean kukkulan kupeessa oli pikkuinen lampi, johon virtasi vesi maan sisästä. Lampi oli raudasta punainen sekä tuoksui ruosteiselta ja info-taulusta kävi ilmi että maan kerroksista suodattuu veteen myös kalsiumia, magnesiumia sekä rikkiä. Näitä samoja luonnonlähteitä löytyy ympäri pohjoista Slovakiaa.


Osa meistä oli varautunut uikkarein ja pyyhkein, kaikki eivät olleet olleet niin kauaskatseisia. Kävimme kuitenkin kaikki, Eemeliä lukuun ottamatta, kastautumassa lämpimässä vedessä. Vettä oli noin (Jeren) polveen asti, joten emme päässeet esittelemään pellehyppytaitojamme, mutta kuumassa autossa istuskelun jälkeen kastautuminen tuntui mahtavalta!


















Pulikoituamme tarpeeksi, oli aika hypätä taas autoon ja suunnata kohti väliaikaiskotiamme, Zvolenia. Matka sujui oikein mukavasti upeita vuoristoteitä pitkin huristellen ja enemmän tai vähemmän järkeviä juttuja kertoen.



Mainitsemisen arvoista retkellämme oli myös loistelias roadtrip- musiikki, jota paikalliselta kanavalta valikoitui. Sieltä päivänaikana soi kaikille tuttuja "ei ihan uusia" raskaan musiikin klassikkoja. Viimeisellä lenkillä alkoi autossamme jo laulukin soimaan.