Kuntosalin valloitus

Tänään Joonas ja minä heräsimme tarkalleen kello 6.30 herätyskellon aina yhtä ärsyttävään ääneen. Itse unen pöpperöisenä yritin avata silmiäni luullen, että oli jo aika aamupalalle. Ennen juuri minkäänlaista ajatuksen  alkuakaan kuulin kuitenkin Joonaksen koomiset sanat: "Konsta älä herää vielä, mä laitan tunnin lisää herätykseen". Meidän herätyskello oli siis tunnin liian aikaisessa suureksi pettymykseksemme. Aamun ainoaksi pettymykseksi se ei jäänyt, sillä meidän pönttömme ei suostunut vetämään. Tähän vielä kirsikaksi kakun päälle oli Joonaksella pakki sekaisin ja jouduttiin lainaamaan muiden vessoja.

Aamua edeltävien harmillisten tapahtumien jälkeen päivä sujui melko mallikkaasti uusia korttipelejä Jeren johdolla opetellen. Kasino-pelin johdolla meille selvisi, että yksinkertainenkin matematiikka voi olla erittäin haastavaa. Runsaan kortinpeluun jälkeen oli suuntana Lidl ja tehtävänä pullojen palautus. Paikan päällä huomasimme, että pullonpalautukseen ei voinut muuta palauttaa kuin lasipulloja, joten omiamme kutsui roskakori. Kauppareissussa ei ollut muuta tavallisesta poikkeavaa ja sieltä palailtiin hotellille.

Lyhyen levon jälkeen minä (Konsta) ja Eemeli lähdimme kaupungille hattuostoksille, mutta eihän jo tutun kauppakeskuksen lisäksi mikään asiallinen kauppa ollut auki, mistä lippiksiä olisi löytynyt. Oli sikäli raastava pettymys kävellä ympäri kylää vain huomatakseen, että mikään paikka ei ole auki. Istahdimme näin ollen aukion penkille nauttimaan auringosta ja mainiosta melkein kesäsäästä. Eemeli sai lyhyen hetken päästä viestin "katsokaa ylös". Emme heti kuitenkaan jaksaneet kääntää päätämme, mutta hetken päästä Eemeli huomasi kaksi ukkoa heiluttamassa talon katolta. Ne olivatkin kuitenkin vain Mika ja Jere city cafessa. Liityimme näiden Katto Kassisten seuraan ottamaan aurinkoa ja juomaan limua kattokahvilaan.

Konsta ja Jere

Siellä istuimme Eemelin kanssa vielä hetken Jeren ja Mikan lähdettyä, rentouduttuamme vielä hitusen lähdimme hotellille valmistautumaan tulevaan koitokseen.

Varsinainen koitos oli tosiaan minulla ja Eemelillä edessä; nimittäin Slovakialaisten kuntosalien valloitus melkein suurilla lihaksillamme. Coca Cola kourassa lähdimme kohti ensimmäistä salia, mutta siihen emme olleet alkuunkaan tyytyväisiä, joten päätimme suunnata kohti seuraavaa paikkaa. Toisen salin nimi oli sikäli koominen, sen suomenkielisen merkityksen vuoksi, paikan nimihän oli siis Molo gym. Hien, ähinän ja puhinan jälkeen olimme hyvin puhki ja melko nestehukkaisia, sillä meillähän ei ollut juomista mukana kuin puolikas pullollinen vettä. Kaupan kautta palasimme hotellille.

Tähän mennessä oli Joonaskin onnekseen selvinnyt löysästä vatsastaan. Lähdin hänen seurakseen  kauppaan. Tämän reissun jälkeen pelasimme vielä vähän lisää korttia ja liukenimme siitä koko porukalla syömään.

Ilta alkoi olla sitten jo paketissa ja tytöt lähtivätkin melkein heti nukkumaan, mutta me jäimme äijien kanssa kirjoittamaan tämän blogin. Nyt on meidänkin aika lähteä höyhensaarille.