Sietko dobré musi skončiť - Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Viimeinen täysi päivä alkoi tänään 5:45. Tihkusade maalasi jo alkaneita haikeita tunnelmia hotellihuoneidemme ikkunoihin ja aamu näytti muutenkin hieman alakuloiselta.


Aamulenkillekin lähti vain yksi, mutta taas rutiiniksi muodostuneella aamupalalla kohtasimme kaikki. Vaikka lukujärjestyksemme näytti kovin tyhjältä, piti päivään saada mahtumaan kaikki viimeiset askareet ja rästiin jääneet tehtävät.
Aloitimme aamulla jakkaroiden viimeisen pintakäsittelyn, kunnes meidät tultiin hakemaan koulun auditorioon kuuntelemaan oppilaiden esitelmiä. Olimme hieman hämmentyneitä aluksi, sillä emme tienneet mikä meidän tehtävämme oli suomalaisina, slovakialaisten esitysten yleisönä. Syy valkeni kolmannen esityksen kohdalla, jonka aiheena oli suomalainen palju. Esitelmöijä ei englantia puhunut ja kääntäjilläkin loppuivat sanat kun alettiin puimaan paljun historiaa, valmistusta ja käyttöä.
Esitys oli viihdyttävä, joskin vaikea seurata. Tämän jälkeen palasimme paikalliseen penkkisaliin viimeistelemään omat työmme.
Kauaa ei siinäkään mennyt ja huomasimme olevamme hieman toimettomia. Aika kului verkkaisesti paikallisten oppilaiden kanssa keskustellessa ja yhteiskuvaa odotellessa. Koulun kuvaaja saapui siihen meidän kanssa odottelemaan ja kuvaamaan ajantappoamme.
"The" Mikan saavuttua paikalle asiantuntijavaihtokahvihetken jälkeen, otimme yhteiskuvat ja siirryimme meille suunnatun taukotilan vieressä olleeseen auditorioon esittelemään Salpaukselle tuttua tietokoneavusteista puuntyöstöä. Varsinkin heidän puupuolensa pääopettaja Stanislav Bačík oli kovin otettu, kun teimme hänelle ohjelman nimikirjaillusta Peugeot-logosta.
Esittelyn jälkeen jokainen sai lahjakassin, joka sisälsi kuvitetun mukin ja omenan muotoisen telineen.
Koulun jälkeen pari meistä pääsi ajelemaan n. 40 kilometrin päässä olevalle vuorelle joka nousi jopa 987 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Mikäli olisi ollut kirkkaampi sää, olisimme kuulemma nähneet Wieniin asti, mutta joka tapauksessa näkymät olivat henkeä salpaavat.

Viimeinen etappi ennen Zvolenia oli Banska Bystricán toripäivä ja kiertely paikallisissa
pikkukaupoissa

Zvoleniin päästyämme oli aika levähtää hiukan ja alkaa metsästämään viimeisiä tuliaisia ja saalis oli kyllä huomattava.

Varikkoreissun jälkeen jatkoimme matkan alkujuurille hotellistamme Frankosta Altsohliin, ravintolaan josta otimme ensimmäisen ateriamme 24.3. perjantaina. Viisi meistä ilmaantui paikalle nauttimaan slaavilaisesta makunautinnosta, jonka ääressä vietimme n. 2 tuntia.

Kaiken kokemamme jälkeen huomisesta voi muodostua melkoisen vaikea päivä. Tänään on lopun alku ja voimme vai toivoa, että täällä nauttimamme kesäsää on jo päässyt Suomeenkin asti...

Olen varma, että kun pyörät koskettavat Helsinki-Vantaan kiitotietä, ainakin allekirjoittaneelle iskee koti-ikävä.